Women in European Academies

From Patronae Scientiarum to Path-Breakers

Ute Frevert, Ernst Osterkamp, Günter Stock, Ute Frevert, Ernst Osterkamp, Günter Stock

• Publisher: De Gruyter Akademie Forschung
• Year: 2020
• eBook ISBN: 9783110633450
• Edition: 1
• Topic: History
• Subtopic: World History
• Index: History

The volume examines the lives and achievements of women who played determining roles in the history of European academies and in the development of modern science in Europe. These persevering personalities either had a key influence in the establishment of academies ("Patronae Scientiarum") or were pioneering scientists who made major contributions to the progress of science ("path-breakers"). In both cases, their stories provide unique testimonies on the scientific institutions of their time and the systemic barriers female scientists were facing.

Conceptualized as a transversal series of biographical portraits, the contributions focus particularly on each personalities' role in (or relation to) European academies, ensuring both a geographical and disciplinary balance. The co-editors of the volume are Professor Ute Frevert (Co-Director at the Max Planck Institute for Human Development), Professor Ernst Osterkamp (President of the Deutsche Akademie für Sprache und Dichtung) and Professor Günter Stock (former ALLEA President).

Professori Ella Kivikoski (1901 – 1990): suomalainen tiedenainen arkeologiassa

Minna Silver

I thank Adj.Prof. Pirjo Uino, Professor Aura Korppi-Tommola and Professor Tiina Kinnunen for valuable comments for this article, but I am alone responsible for the contents. I am also grateful to Riitta Laine, MA, for her checking of my English language.

Käsillä oleva artikkeli valaisee arkeologian professori Ella Kivikosken (1901 – 1990) (Huurre 2005) tietä Suomessa museotyön kautta tohtoriuteen ja professoriksi sekä hänen tutkimuksiaan ja opetustyötään. Kivikoskesta ei aikanaan ollut juurikaan mainintoja tietosanakirjoissa eikä henkilögallerioissa. Vuonna 1973 julkaistu juhlakirja Honos Ella Kivikoski (Sarvas ja Siiriäinen 1973) koostuu Kivikosken oppilaiden ja kollegojen arkeologisista artikkeleista mutta ei sisällä elämäkerrallisia tietoja. Kivikosken oppilaalta Marianne Schauman-Lönnqvistiltä (2004) ilmestyi sittemmin artikkeli Nainen arkeologiassa – Ella Kivikoski, tutkija ja opettaja. Artikkeli on ollut viime aikoihin asti Kansallisbiografian (Huurre 2005) sekä muistokirjoitusten ohella ainoa Kivikosken elämästä ja urasta ilmestynyt laajempi esitys. Arkeologian naispioneereja käsittelevistä kansainvälisistä teoksista Kivikoski on kuitenkin tyystin unohdettu, ruotsalaisia alan teoksia lukuunottamatta (ks. Arwill-Nordbladh 2001).

Nyt käsillä olevan artikkelin kirjoittamisen aikana on kuitenkin Ella Kivikoskesta julkaistavana allekirjoittaneen ja dosentti Pirjo Uinon toimittama kattava teos Tiedenainen peilissä: arkeologian professori Ella Kivikosken elämä ja tutkimuskentät, joka sisältää useiden asiantuntijoiden Kivikoskea ja hänen elämäänsä sekä tutkimuskenttiään syvältä luotaavia artikkeleita (ks. Silver ja Uino 2020). Kyseinen kirja – oman Kivikoskeen perehtymiseni lisäksi – toimii tämän artikkelin arvokkaana perustana. Siksi kiittäen huomioin asiantuntijoiden perustyön. Ennen kaikkea olen kiitollinen kollegalleni Uinolle, jonka kanssa olemme sinnikkäästi vieneet hanketta eteenpäin.

On kiinnostavaa seurata, miten Kivikoski valitsi opiskelu- ja tutkimusalakseen arkeologian. Pohdin, mitkä olivat ne taustat, edellytykset ja innoittajat, jotka tarjosivat hänelle naisena mahdollisuuden lähteä tieteelliselle uralle sekä saavuttaa Suomen akateemisessa elämässä pioneerin aseman haasteellisina oppivuosina maailmansotien varjossa. Tieteellisestä urasta esittelen, minkälaisia tutkimuksia Kivikoski teki, mitä tuloksia ne tuottivat, mikä oli niiden merkitys, myös jälkipolvia ajatellen. Lisäksi valotan Kivikoskea opettajana. Erityisenä painopisteenäni Kivikosken tuotannossa ovat Suomen rautakausi (500 eKr.–1200/1300 jKr.; viikinkiaika 800 – 1050/1075 jKr. ja ristiretkiaika 1025/1050 – 1200/1100 – 1300 jKr.) (ks. Raninen ja Wessman 2015, 216), kalevalainen maailma, suomalaisten alkuperä ja kristinuskon saapuminen.

Opintielle autonomisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa

Ella Margareta Kivikoski syntyi 25. päivänä toukokuuta 1901 (Huurre 2005) Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Suomen autonomisessa suuriruhtinaskunnassa. Kivikosket asuivat tuolloin Tammelan maaseutupitäjässä Hämeessä, jossa isä Juho Kivikoski (aikaisemmin Stenfors, 1868 – 1939) toimi kansakoulun opettajana. Tammelassa Juho Kivikoski oli tavannut Jenny Grönroosin (1870 – 1947) ja mennyt tämän kanssa naimisiin. Ella Kivikoski syntyi Tammelan kirkonkylän kansakoululla, jossa opettajaperhe asui ja jossa lapset kävivät koulua. Perhe oli kaksikielinen ja siihen kuului kolme tytärtä ja yksi poika (Kostet 2020). Ella Kivikosken lapsuudenmaisemassa tunnettiin jo muinaistutkijoiden inventoimia hautaröykkiöitä ja kuppikiviä. Kansakoulunkin kiviaitaan oli eksynyt kuppikivi (Pohjakallio 1994, 11 – 12, 119).). Paikallisen Lounais-Hämeen kansanlaulun, jota Kivikoski varmasti kouluaikanaan lauloi, sanoissa on enteellinen kaiku: ”…Siell' löydän kätköistä kumpujen, Mun heimoni hellät muistot… ” (Julkaisu 1907).

Vuonna 1899 Venäjän tsaari Nikolai II aloitti helmikuun manifestilla niin sanotut venäläistämistoimet, joilla haluttiin vähentää Suomen autonomista asemaa. Suomalaiset keräsivät Suuren Addressin, jossa vaadittiin perustuslaillisten oikeuksien kunnioittamista autonomisella alueella (Palmer 2005, 236). Sivistys koettiin kansakunnan synnyssä elinehtona. Suomalaisuusmiehiin kuulunut Juho Kivikoski lähti mukaan sivistyshankkeisiin (Silver ja Uino 2020; Kostet 2020). Äiti Jenny Kivikoski (muistelmat, SKS KIA), joka oli aikoinaan päässyt ylioppilaaksi Helsingin ruotsinkielisestä tyttökoulusta, luki valistuneita tekstejä ja huomioi naisten mahdollisuuden tehdä omia valintoja elämässään. Vuodesta 1901 Suomessa naiset olivat saaneet yliopistollisen tutkinto-oikeuden. Sitä ennen he olivat saattaneet opiskella ja suorittaa tutkinnon erivapaudella (Engman 1989, 15 – 17). Sortotoimenpiteistä huolimatta Suomen naiset saivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa vuonna 1906 (Sulkunen 2006, 80 – 81). Se aktivoi naisten osallisuutta yhteiskunnaliseen toimintaan ja kiinnostusta kouluttautumiseen.

Forssan Suomalainen Yhteiskoulu, Suomen ensimmäinen maalaisoppikoulu, perustettiin vuonna 1899 ja sen perustajiin kuului tuleva maanäiti Ester Hällström (myöh. Ståhlberg). Juho Kivikoski valittiin myös aikanaan koulun johtokuntaan (Julkaisu 1907, 14 – 15). Yhteiskoulusta tuli Ella Kivikoskelle yliopistoon johtanut opinahjo, jossa tytöt ja pojat opiskelivat yhdessä. Koulussa oli jo alusta lähtien yliopistotasoisia historian opettajia (Nykänen 2020, 46), ja Kivikoski itse kertoo, että historia kiinnosti häntä jo kouluvuosina (Huttunen 1962). Koulussa toimi naispuolinen johtajatar Jenny Lyytiö, joka oli kiinnostunut museoalasta (FSYK:n arkisto). Kivikoskelle hän oli ensimmäisen johtavan naisopettajan roolimalli.

Itsenäistyneessä Suomessa ylioppilaaksi ja opiskelemaan Helsingin yliopistoon

Ella Kivikoski oppikouluvuodet olivat haastavia. Niihin kuuluivat sortovuosina aktiiviset venäläistämistoimenpiteet. Suomi joutui myös Venäjän osana ensimmäisen maailmansodan suursotaan, ja vallankumouksen pyörteissä maa irtaantui itsenäiseksi valtioksi vuonna 1917. Irtautumisprosessissa maa ajautui vielä vuonna 1918 veriseen sisällissotaan (Palmer 2005, 275 – 276). Epävarmuus ja väkivalta olivat läsnä. Koulu opettajineen kuului sodassa oikeistolaisiin ”valkoisiin”, joiden vastassa olivat vasemmistolaiset ”punaiset”. Koulu oli suljettuna tai evakossa vaihtelevasti, ja osa koulutovereista menehtyi taisteluissa (ks Kuva 2.). Lopulta Kivikoski pääsi sodan päätyttyä itsenäisessä Suomessa ylioppilaaksi vuonna 1919 (FSYK:n arkisto).

Isä Juho Kivikoski oli siirtynyt opettajan ammatista Forssassa pankkialalle jo 1910-luvulla, ja Ella Kivikoski pestautui 1921 isänsä johtamaan pankkiin virkailijaksi (EK CV, HYKA:HKO; Nykänen 2020, 46 – 47). Muutos naisten osallistumisessa kodin ulkopuolella työelämään tapahtui yhä enenevässä määrin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, samoin kuin tasa-arvoisen äänioikeuden saavuttaminen 1920-luvulla useissa Euroopan maissa. Ella Kivikoski siis aloitti palkallisissa työtehtävissä naisille tarjolla olevien mahdollisuuksien rajoissa; pankkiala ei ollut naisten ammattivaihtoehdoista tuolloin kuitenkaan tavallisin. Naiset työskentelivät lähinnä sairaanhoitajina ja opettajattarina tai taloudenhoitajina, piikomassa apulaisina, lastenhoitajina, käsityöläisinä tai tehdastyössä (ks. Korppi-Tommola 2020, 197 – 199). Pankkivirkailijan tehtävässä Kivikoski jatkoi vuoteen 1926, jonka jälkeen hän haki opiskelemaan Helsingin yliopistoon (EK CV, HYKA:HKO).

Yliopisto oli vaihtanut maan itsenäistymisen myötä nimensä Helsingin yliopistoksi. Se oli ollut Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto aina siitä lähtien, kun Ruotsin vallan alla vuonna 1640 vihitty Turun Akatemia oli venäläisaikana tsaari Aleksanteri I:n toimesta muutettu Helsinkiin, uuteen pääkaupunkiin (ks. Klinge et al. 1987; 1989;1990). Kivikoski pääsi yliopistoon opiskelemaan Suomen ja Skandinavian historiaa vuonna 1927 (EK:n cv, HYKA). Alma Söderhjelm nimitettiin Suomessa ensimmäisenä naisena professoriksi historiassa ruotsinkieliseen Åbo Akademihin Turkuun kyseisenä vuonna 1927 (Engman 2005). Kivikoski auskultoi myös opettajaksi ja kokeili opettajan työtä Kauniaisissa (EK:n ansioluettelo, HYKA: HKO). Hän osallistui arkeologian luennoille historian opiskeluaikanaan, mutta hän itse mainitsee haastatteluissaan, että kiinnostus arkeologiaan oli alunperin virinnyt hänen sisarensa joululahjana saamasta kirjasta, joka käsitteli luolamiehiä.

(Seppälä 1987, 24). Tämä kirja oli mitä ilmeisimmin ruotsalaisarkeologi Hanna Rydhin kirjoittama ja vuonna 1926 ilmestynyt Grottmänniskornas årtusenden eli Luolaihmisten vuosituhannet, koska se löytyy Kivikosken Helsingin yliopistossa olevista jäämistökirjoista.

Edelläkävijöitä ja Hanna Rydhin esimerkki

Jo Aleksanterin yliopistossa oli voinut opiskella arkeologiaa, mutta oppituolia ei vielä tuolloin ollut vakinaistettu. Professorina toimi J. R. Aspelin (Salminen 1993; 2013). Naiset myös opiskelivat arkeologiaa. Sama edistyksellisyys näkyi emämaassa Venäjällä, jossa arkeologi Vera Golmsten valm...

Table of contents

• Title Page
• Copyright
• Contents
• Sophie Charlotte (1668 – 1705): Die Frau, die das Warum des Warum wissen wollte
• Patrona Scientiarum? Maria Theresia als Gründerin der Brüsseler Akademie (1717 – 1780)
• Lovisa Ulrikas (1720 – 1782) akademi: Sveriges första vittra kungliga akademi
• Katharina die Große als Patronin von Bildung und Wissenschaften im Russischen Imperium (1729 – 1796)
• Ersilia Caetani Lovatelli (1840 – 1925): La prima donna eletta nell’Accademia Nazionale dei Lincei
• Beatrice Webb (1858 – 1943): “A career of disinterested research”
• Maria Skłodowska Curie (1867–1934), kobieta uczona
• Lise Meitner (1878 – 1968): Pionierin der Atomphysik
• La primera acadèmica catalana: Caterina Albert (1869 – 1966)
• Johanna Westerdijk, an extraordinary professor and pioneer in plant pathology (1883 – 1961)
• Cosán corrach Eleanor Knott MRIA (1886 – 1975)
• Professori Ella Kivikoski (1901 – 1990): suomalainen tiedenainen arkeologiassa
• Dorothy Hodgkin (1910 – 1994): Crystallographer, Chemist, and Role Model
• The Editors